Läski juhannuspyöräily Pätkätöitä jo jonkin aikaa tehneenä ei ole muutamaan vuoteen ollut oikeaa kesälomaa joten nyt kun juhannuksen myötä oli pitempi viikonloppu tarjolla niin pitihän se hyöty ottaa irti ja lähteä pyörän selkään nauttimaan perinteinen juhannuspyöräily. Keskiviikkona pyörä retkikuntoon ja torstaina töiden jälkeen aluksi lähtöjäätelölle Torinrantaan ja sen jälkeen pyöräteitä pitkin Liminkaan ja junarataa seuraavalle huoltotielle. Radan vartta pitkin Oulusta etelään kulkee varsin hyväkuntoinen sora/hiekkatie, joskin muutaman kerran joutuu pyörän kantamaan kiskojen yli tien joko päätyttyä toisella puolella tai sen kaartaessa pois radan suunnalta. Ruukkiin saakka oli tuttua maisemaa viimevuoden syysretkeilyn jäljiltä, mistä lähdin silloin metsäteille Raahen ja Pyhäjoen suuntaan. Nyt kuitenkin oli tarkoitus ajella aina Ylivieskaan saakka. Ensin kuitenkin Vihantiin mistä reittisuunnittelua tehdessä bongasin sopivan yöpymispaikan erään Penikkalammen ääreltä. Sujuvaa tietä Vihantiin saakka, mutta tottakai piti lähteä kokeilemaan ennen majapaikkaa vähän miten ajotekniikka soveltuu Vihannin kinttupoluille retkivarusteissa. Kunnon pöpeliköksi se sitten muuttui ja oli hyttystä ja ötökkää kaverina siinä pyörää työntäessä mutkittelevan kivikko/juurakkopolun läpi. Ennen puoltayötä päädyin lopulta määränpäähän laavulle lammen rannalle. Lampimaisema oli todella hieno kellertävän auringon valaistessa lampea ympäröivää metsää ja linnut lauloi. Laavu oli aivan hillittömän iso ja aamulle ennustettua sadetta ajatellen pystytinkin pelkän sisäteltan ilman sadesuojaa laavun sisälle. Näin sai nauttia enemmän lampimaisemasta ja yöttömän yön valosta ilman itikoiden ja aamun vesisateen häiriötä. Iltapalaksi pussillinen retkiruokaa, suklaata ja viskiä ja unten maille. Viiden aikaan heräsin vähän ja kuulosti ensimmäisten sadepisaroiden ropisevan laavun katolle, nukahdin samantien uudestaan ja joskus ennen kymmentä nousin ylös puuron keittoon. Kahvit ja puurot nassuun ja siinä samalla sääennustetta tiirailessa näytti että puoleltapäivin tulisi rako sateeseen, joka oli nyt jo yltynyt lähes kaatosateeksi. No, eipä tässä kiire mihinkään joten pakkailin rauhassa kamppeet ja menin laavun nurkkaan odottelemaan sateen hiipumista. Ennuste sitten muuttui täysin ja näytti pelkkää vesisadetta koko päiväksi, joten sama lähteä liikkeelle. Sadekamppeet niskaan ja pyörän selkään tutkimaan reittiä takaisin junaradalle. Aluksi soratietä ja muutama kilometri ennen junarataa vanhaa heinää kasvavaa metsätietä, joka muuttui vielä lopuksi pehmeäksi rahkasammal-suoksi ja tätä myöten pyöräily pyörän työntämiseksi. Kuuluu asiaan jne, tai näin minä itselleni nämä reittivalinnat perustelen... Vettä päivän aikana satoi useampaan kertaan ja vähän niin, että kun oli hetken sadekamppeet niskassa pyöräillyt, alkoikin aurinko paistaa ja sai taas pakata takin laukkuun. 30min kuluttua taas takki esille, 10min kuluttua taas aurinkoa. Sateista huolimatta keli tuntui tosi hyvältä pyöräilylle eikä ollut liian kuuma tai kylmä. Ja mikäs tässä kesällä ulkoillessa, sade kuuluu asiaan ja tuo hienosti luonnon värimaailmaa esille ja upeita tummien ja valkoisten pilvien muodostelmia taivaalle. Radan vartta taas kelpoa reittiä Oulaisiin saakka ruokatauolle keskustan kupeeseen puistoon. Näin äkkiä aatellen varmaan kuulostaa tylsältä tuo radanvarsitie, mutta on siinä aika paljon kivoja maalaismaisemia vanhoine asemarakennuksineen ja erilaista luontoa ympärillä. Matka jatkui edelleen Ylivieskaan saakka, missä suunnittelin reitin joka välttäisi pahimmat maantiet Kalajoelle. Myötätuuleen oli aika mukava polkea ja Ylivieskan tietä olisi ollut mahdollista posottaa myötätuulessa Kalajoelle hetkessä. Saunakin jo odottaisi ja pääsisi pyörän selästä pois, mutta ajatus maantienlaidassa maastopyöräilystä näin retken päätteeksi tuntui sen verran tyhmältä joten lähdin vielä etsimään vähän lisää metsäteitä ja kirsikkana kakunpäälle metsän halki kulkevaa moottorikelkkauraa mikä taas haastoi ajotekniikkaa näin painavan kuorman kanssa. Tällä kertaa lopussa olo oli hyvä, ei päänsärkyä tai muita kipuja. Ehkä keppijumppa on alkanut tehota hartioihin ja oon oppinu syömään ja juomaan tarpeeksi pitkillä lenkeillä. Mukavaa juhannusta kaikille ja nauttikaa loppukesästä! https://www.strava.com/activities/1655560986