Talven pisimpinä öinä ajetaan pyörällä ja syödään. Talvipäivänseisauspyöräily, pyörätapahtuma joka alkaa auringon laskiessa ja päättyy auringon nousuun vuoden pisimpänä yönä. Vuoden pimein pyöräily. Kerrankin oli otollinen hetki osallistua tähänkin erikoisuuteen ja sääennustekaan ei ihan mahdoton ollut. Iltapäivällä siis kipinkapin lähtöpaikalle syömään pullaa ja odottelemaan muita osallistujia. Tuttuja naamoja alkoi ilmaantua paikalle ja sen enempää ihmettelemättä otettiin lähtökuvat ja vieressä olevien sivullisten toivottaessa hyvää matkaa ja joulua otimme suunnaksi Lumijoen ensimmäisenä etappina. Lumijoen marketilla värjöteltiin hetki ja nautittiin kukin mitäkin hyllyistä löydettiin. Pihalla mietittiin jatkosuunnitelmia ja meinattiin jakaa ryhmä kahtia. Toiset suuntaisivat takaisinpäin kohti Tuposta ja toinen vaihtoehto oli käydä pizzalla Raahessa. Ei tehty vielä ryhmäjakoa vaan jatkettiin porukassa Siikajokea kohti, jospa sieltä löytyisi nähtävää ja allekirjoittanut saisi aikaa miettiä vaihtoehtoja. Ja Siikajoeltahan löytyi, nimittäin Huitsin Nevada. Koskaan tuo paikka ei ole ollut auki kun ohi menty muilla reissuilla, mutta nyt pimeinpänä päivänä siellähän sen valtava valotaulu hohti sumun keskeltä kutsuen luokseen. Pihalla palava kynttilä vahvisti arvailut ja sisällehän päästiin. Selvisi että paikka olisi auki vielä niin pitkään, että Raahen syöpöttelyjen jälkeen kerkeäisimme vielä yötä myöten takaisin kaljalle tai kahville. Hetki lämmittelyä ja kahvit juotua joulutorttujen kera jatkettiin varsinaista määränpäätä eli ruokaa kohti. Melkein välittömästi Siikajoen jälkeen tuli selväksi että lämpötila on nousussa ja kuivahkot tiet alkoi muuttua märäksi. Onneksemme paksua sohjokerrosta ei kuitenkaan tullut vastaan. Matka määränpäähän sujui ongelmitta ja Pattijoelle saavuttua aloitimme ruokapaikan etsinnän. Fun Pizza Kebab, Sinne! Kellon lähestyessä iltayhdeksää saimme annokset eteemme. Välitön syöminen alkoi ja tuntui ettei pizza lopu koskaan. Ajattelin, että olisin osan pizzasta säästänyt siltä varalta reppuun, että yöllä heikon hetken tullessa voi käpertyä ojan pohjalle itkemään ja syömään kylmää pizzaa, mutta ahtasin kaiken suuhuni koska se oli helpoimmalta tuntuva vaihtoehto. Pyöräytimme itsemme ratsujen selkään ja nokka kohti huitsin nevadaa, taas. Koko pizzan syöminen tuntui tässä kohtaa virheeltä sillä se painoi vatsassa kuin olisin syönyt yksin joulukinkun. Energiaa kyllä riitti nyt pitkäksi aikaa, mutta tovi meni tuskaillessa satulan selässä etsien asentoa missä olisi vähiten ähky olo. Suoratankoisella maastopyörällä ei paljon vaihtoehtoja käsien sijoittelussa ole. Siikajoelle saavuttaessa sumu oli hälvennyt, mutta Huitsin Nevada oli ja pysyi. Yhtäkkiä baari olikin täynnä asiakkaita kun retkueemme parkeerasi pyörät pihaan ja astuimme sisään. Alkuasukkaita ei vielä yhtä herraa lukuunottamatta näkynyt. Ammattilaisen tilatessa kaljan sekä kahvin tyydyin pelkkään kahviin ilman torttua. Jälkiruokakaljaa ja kahvia nauttiessa paikalle alkoi saapua yllättäen naisia. Lieköhän sana kiirinyt saapumisestamme. Kellon lähestyessä puolta yötä ja karaokelaitteiston käynnistyttyä oli lähdettävä liikkeelle ja äkkiä. Taktinen perääntyminen ajoneuvoille samalla kutsuja karaokeen väistellen ja heti matkaan. Seuraavalta väliltä ei ole hirveästi muistikuvia. Ennen kolmea aamuyöllä huomasin syöväni patonkia Tupoksen ABC:llä. Tauko ohi, matka jatkuu. Tässä kohtaa porukasta yksi erkani oikoreittiä seuraavalle tauolle ja kolmestaan käytiin kierros Murrossa. Liikkeelle lähtiessa satoi kinttaan kokoisia lumihiutaleita, mutta äkkiä se vesisateeksi muuttui. Kaksi tuntia vesisadetta ja täysin kastuneena kylmettyneenä, klo 06:00 Kempeleessä tein päätöksen hylätä suoritukseni ja evakuoida itseni suorinta tietä kotia. Auringonnousu jäisi nyt näkemättä, mutta ainakin näkisin vielä seuraavan päivän terveenä. Taas se DNF-leima sieltä kummittelee, mutta ei se niin vakavaa ole. Tai näin minä ainakin toitotan itselleni. Erkanin porukasta Neste Ouluntullin risteyksessä ja lähdin apinan raivolla ottamaan itselleni lämpöä liikunnasta. 20 min kuluttua alkoi tuntua jo mukavammalta eturenkaan auratessa sohjomattoa edessä. Voi jumalauta sitä sohjoa muuten riittikin. Torinrannassa pysähdyin vielä kerran juomaan vettä ja katselemaan sunnuntaihin heräävää kaupunkia. Patelassa soitto kotiin jos saisi saunan valmiiksi päälle, lämpimään olisi kiva päästä. Loput luikertelut sohjossa kotiin ja pyörä varastoon. Nyt se on ohi. Sitten heräsin ojanpenkalta Lumijoelta ja ilman pizzaa.