Päiväreissu Hailuotoon ja Varjakansaaren tutkiskelua. Aamun sarastaessa astuin ulos edellisenä iltana valmiiksi pakatun pyörän kanssa ja otin suunnaksi Oritkarin rannan. Torinrannassa Toripolliisin luona olisi ollut seuraava lähtöryhmä 30 minuuttia myöhemmin, mutta minulla oli suunnitelmissa vähän harrastaa valokuvausta ja tutkia vanhaa sahayhdyskuntana toiminutta saarta. Oritkarissa jäälle ja nokka ulapalle. 200m rannasta päästyäni päivän ensimmäinen ja onneksi ainoaksi ongelmatilanteeksi ilmaantui jään muodostama noin metrin korkuinen yhteen puskeutuneen jään aiheuttama harjanne joka oli samalla rikkonut jäätien Kempeleenlahden yli. Hetken tuumailtua lähdin seuraamaan pyörän jälkiä jääharjannetta pitkin ja löysin kiertotien ja vältin mahdollisen jalkojen kastumisen jään päälle tulleesta vedestä. Selvillä vesillä vihdoin ja suureksi ilokseni jäällä ei ollut kovin paljoa luntakaan joten suunnitelma ajaa jäätä pitkin Varjakansaareen onnistui hyvin. Kansa oli selvästi kyllästynyt koviin pakkasiin ja oli nyt aamulla jo ulkona. Merellä näkyi pilkkijää, hiihtäjää, varjolautailijaa(?), autoa, pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Varjakansaaressa lopetin pyöräilyn ja heitin paksumman pipon päähän, kypärän reppuun ja kameran kaulalle. Yllätyin 1900-luvun talojen kunnosta. Toki osaa on kunnostettu myöhemmin, mutta mitään ei oltu päästetty ihan täysin lahoamaan. Kiinnostavia kohteita riitti ja aikaa olisi varmasti voinut käyttää enemmänkin, mutta määränpäähän oli vielä matkaa joten ennen jäälle palaamista otin vähän hiukopalaa ja kuumaa mehua. Kuselle ennen lähtöä ja niin normaalisti kun lumihangessa voi ihminen seistä, onnistuin jotenkin venäyttämään oikeasta reidestä lihaksen jollakin vähän tasapainoa säätävällä liikkeellä. Pitääpä muistaa valistaa ihmisiä tästäkin mahdollisesta tapaturmatilanteesta. Matkantekoa vamma ei haitannut onneksi. Osa syy miksi halusin nimenomaan jäätä pitkin ajaa Oulunsalon lauttarantaan oli Veikko Lesosen linnamainen kartano(yksi niistä?) jonka sattumalta löysin google mapsin sateliittikuvia selatessa. Kuvissa näkyy aidattu rantatontti helikopterikenttineen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Lesonen Seuraavaksi Hailuodon n. 10km pitkälle jäätielle. Saareen johtavan kaistan kunto oli erinomainen ja lievässä myötätuulessa vauhtia riitti nastarenkaisella maastopyörälläkin. Näillä paikkeilla katselin jo kovasti näkyisikö horisontissa myöhemmän lähtöryhmän keltaisia pyöräilytakkeja, mutta ketään ei näkynyt, olivat jo painelleet menojaan. Hailuodon teille päästyä muutaman kilometrin päässä lauttarannasta näin pitkän suoran päässä vilauksen keltaista joka katosi samantien. Tottakai tästä alkoi takaa-ajo johon käytin energiaa enemmän kuin järki sallii, mutta lopulta peesiin pääsin ja kaikki oli ihan varmasti sataprosenttisesti vaivan arvoista. Vetovuoroja vaihdellen kolmestaan ajettiin Hailuodon keskustaan Cafe Purseriin burgerille. Kelvollisen kokoiset annokset tungettiin nälkäisiin kitoihin ja valmistauduttiin paluumatkalle. Marjaniemessä käynti jätettiin tekemättä koska se on kuitenkin tylsä paikka näin talvella ja matkaa lenkillä alkoi olla jo ihan mukavasti. Kotimatkalla mantereelle menevä ajokaista oli huomattavasti kehnommassa kunnossa ja 10km tuntui ikuisuudelta lievään vastatuuleen. Vielä yksi pysähdys ja jälkiruokakahvit Oulunsalon Shellillä. Jäljellä oli vielä aamulla paistettuja rinkelimunkkejakin! Loput matkasta oli myötätuuleen mukavaa rullailua kaupungin halki. Kotiin saunaan, syömään ja juomaan Hailuodon K-marketista mukaan napattu Pirkka Lager palautusjuoma. Huomattavasti mukavempaa tämä talvipyöräily kuin esimerkiksi kevällä ajetut brevetit joissa hytistiin kylmässä vesisateessa lähes samoissa vaatteissa. -Timo K